Maailman terveysjärjestön uudet mielenterveysohjeet

Maailman terveysjärjestö julkaisi äskettäin vuoden 2023 diagnostiikka- ja hoitooppaan mielenterveys-, neurologisista ja päihdehäiriöistä.

Päivitetty viimeksi vuonna 2016, otettu käyttöön yli 100 maassa maailmanlaajuisesti ja käännetty yli 20 kielillä, 150-sivuinen asiakirja tarjoaa enemmän ohjeita kuin aiemmat versiot, ja siinä on uusi osio ahdistusta häiriöt ja yhteenveto siitä, mitkä ovat tällä hetkellä tehokkaimpia ja edullisimpia hoitoja.

WHO pitää mielenterveys-, neurologisia ja päihdehäiriöitä "sairastuvuuden ja ennenaikaisen kuolleisuuden tärkeimpänä tekijänä kaikilla maailman alueilla." Hoito on kuitenkin huonosti sovitettu, ja riittämättömät resurssit aiheuttavat merkittävää hoitoa aukkoja. Vuonna 2019 viimeisimmän painoksen mukaan mielenterveyden, neurologiset ja päihdehäiriöt olivat vastuussa 10,1 prosentista maailmanlaajuinen sairaustaakka mitattuna työkyvyttömyyskorjattuina elinvuosina ja 25,1 prosenttia kaikista vuosista, joilla elettiin vammaisuus.

Jopa enemmän kuin vuosien 2015 ja 2016 kollegansa, vuoden 2023 aiheasiantuntijaryhmät

stressaantunut tarve tasapainottaa mahdolliset hyödyt tunnettujen ja tuntemattomien haittojen kanssa, varsinkin kun todisteiden varmuus on vähäinen. Heidän suosituksiinsa vaikuttivat myös sellaiset tekijät kuin kustannustehokkuus, oikeudenmukaisuus ja yleinen toteutettavuus kustannusten ja käytettävissä olevien henkilö- ja rahoitusresurssien osalta.

Asiantuntijaryhmät käyttivät enimmäkseen määrällistä näyttöä Cochrane Reviewsista ja, mikäli niitä ei ollut saatavilla, muista systemaattisista arvioinneista.

Ensilinjan hoidot

Tämän vuoden erottuvien joukossa, vaikkakin vuosien 2015 ja 2016 ohjeiden mukainen: terveydenhuollon tarjoajien tulisi harkita masennuslääkkeet yksin aikuisille masennus vain silloin, kun psykologisia toimenpiteitä ei ole saatavilla.

Jatkuva myös aikaisempien vuosien kanssa: Lääkehoitoa ei suositella lapsille ja nuorille, joilla on ahdistuneisuushäiriöitä. Yhtä vahva suositus on 12-vuotiaille tai sitä nuoremmille lapsille tarkoitettuja masennuslääkkeitä vastaan.

Lasten ja nuorten mielenterveyshäiriöiden asiantuntijaryhmä antaa selkeät syyt suosia ensisijaisia ​​psykososiaalisia hoitoja lääkehoidon sijaan. Se kehottaa myös lääkäreitä ja terveydenhuollon tarjoajia olemaan varovaisempi lääkkeiden määräämisessä psykiatrinen lasten ja aikuisten ahdistuneisuuteen ja masennukseen tarkoitetut lääkkeet:

• On hyvin vähän varmuutta todisteista, jotka tukevat SSRI-lääkkeiden hyötyjä ryhmänä ahdistuneisuusoireiden parantamisessa, ja on olemassa kohtalaisen laadukasta näyttöä, joka tukee ryhmän SSRI-lääkkeitä.
• Ryhmän SSRI: t ja bentsodiatsepiinit keskeyttivät huomattavasti enemmän haittavaikutuksista kuin pillereillä plasebo.
• Luotettavasta tiedosta on pulaa itsemurha moniin lasten tunnehäiriöiden farmakologisiin hoitoihin, ja hoidon tarjoajien tulee seurata tarkasti itsemurhariskiä, ​​kun lapset ja nuoret käyttävät masennuslääkkeitä.
• Kulttuurikonteksti voi vaikuttaa lasten ahdistuneisuuden diagnoosiin, ja se edellyttää kokonaisvaltaista arviointia perhetasolla ja perhetasolla. ympäristö vähentääkseen liiallisen lääkehoidon riskiä.

WHO: n mielenterveysohjeistus parantaa aikaisempiin vuosiin verrattuna, kuinka kauan lääkehoitojen tulisi kestää ja kuinka potilaat voivat turvallisesti lopettaa. Esimerkiksi "masennuslääkkeet ovat tyypillisesti tehokkaimpia ensimmäisten 6-12 kuukauden aikana, ja niitä tulisi jatkaa vain, jos se on tarpeen ja kliinistä valvontaa."

Sitä vastoin aikuisille ja bentsodiatsepiinien määrääminen tulisi rajoittaa "hätätapauksiin". hallinta akuuteista ja vakavista ahdistuneisuusoireista ja vain lyhytaikaisena (enintään 3–7 päivää) toimenpiteenä." Jälkeen että bentsodiatsepiinien käyttö tulee lopettaa vähitellen heti, kun oireet helpottuvat toleranssi."

Keskitytään lisääntyneisiin riskeihin ja sivuvaikutuksiin, myös silloin, kun niihin liittyy raskaus ja vanhemmalla iällä, lääkkeiden määrääjiä kehotetaan kertomaan potilaille selkeästi, miksi he määräävät lääkemääräyksen. WHO suosittelee kirjallista ja suullista tietoa tunnetuista eduista, haitoista ja sivuvaikutuksista (esimerkkejä: seksuaalinen toimintahäiriöt, unihäiriöt ja painonnousu), sekä lääkkeiden yhteisvaikutukset ja todennäköinen aika, joka tarvitaan paranemisen merkkeihin.

Yhtä tärkeää on, että lääkärin tulee rutiininomaisesti tarkistaa lääkkeen tehokkuus ja mahdolliset sivuvaikutukset kolmen ensimmäisen kuukauden aikana ja sen jälkeen vähintään kolmen kuukauden välein.

Ne, jotka kokevat sivuvaikutuksia, tarvitsevat ohjausta annoksen pienentämiseen turvallisesti ja asteittain, jotta ne eivät aiheuta vieroitusoireita, ja vaihtoehtoisten toimenpiteiden löytämiseksi.

Psykososiaalisten hoitojen uusi painopiste

Yhdessä WHO: n huolen kanssa bentsodiatsepiinien ja masennuslääkkeiden kustannuksista, tehokkuudesta, sivuvaikutuksista ja liiallisesta määräämisestä, päivitetty mielenterveys ohjeet suosittelevat "strukturoituja psykologisia interventioita" ensilinjan hoitona keskivaikeaan tai vaikeaan masennukseen ja ahdistukseen. Näitä ovat mm psykodynaaminen terapiaa, kognitiivinen käyttäytyminen terapiaa, ihmissuhdeterapiaa ja ongelmanratkaisuterapiaa.

Vaikka Maailman terveysjärjestön lähestymistapa diagnoosiin ja hoitoon poikkeaa huomattavasti American Psychiatric Associationin lähestymistavasta. Mielenterveyshäiriöiden diagnostinen ja tilastollinen käsikirja, WHO: n mielenterveystoimintaohjelman suuntaviivat ovat johdonmukaisia ​​myös lapsille ja nuorille, joilla on tapana poistaa häiriöt ja sairaudet kontekstista. ADHD, jossa "sosiaalisten taitojen koulutustoimenpiteet" jatkuvat suositeltuna ensilinjan hoitona painottaen ongelmanratkaisua, tunteiden hallintaa sekä sanallista ja sanaton viestintä.

Monipuolinen asiantuntemus, julistetut eturistiriidat

Ajantasaisen ohjeistuksen laatimisessa maailmanlaajuisesti laajalti käytettyjen diagnostisten ja hoitomenetelmien osalta kymmeneen aiheasiantuntijaryhmään kuului 51 ulkopuolista asiantuntijaa. Nämä puolestaan ​​kirjoittivat päivitetyt raportit 33 henkilön ohjausryhmälle, jolla oli asiantuntemusta tutkimuksesta, kliinisestä käytännöstä, terveyspolitiikasta ja -ohjelmista sekä ohjeiden kehittämismenetelmistä.

Kaikkien osallistujien oli ilmoitettava kirjallisesti kaikista eturistiriidoista, olivatpa ne sitten taloudellisia tai akateemisia ja ammatillisia.

Päivitetyillä ohjeilla, jotka hyväksyttiin vuonna 2016 yli 100 maassa, on todennäköisesti merkittäviä maailmanlaajuisia vaikutuksia suositellut ensilinjan hoidot mielenterveysdiagnooseihin ja suositeltu reseptin pituus, kun ensilinjan hoitoja ei ole saatavilla.