Parisuhdeväkivallan ja itsemurhakäyttäytymisen uhrit

click fraud protection

Tämän viestin ovat kirjoittaneet Kait Gilleran ja Megan Chesin.

Parisuhdeväkivalta (IPV) on merkittävä ongelma Yhdysvalloissa: 50 prosenttia naisista ja yli 40 prosenttia miehistä on kokenut kontakteja seksuaalinen tai fyysistä väkivaltaa tai henkistä uhriksi joutumista lähikumppanin toimesta elämänsä aikana (Leemis ym., 2022). LGBTQIA+ -yhteisön jäsenet ovat erityisen alttiita IPV: lle heteroseksuaalisiin kollegoihinsa verrattuna (Harland et al., 2021). Transsukupuolinen yksilöillä on todettu olevan lähes kaksi kertaa suurempi riski joutua IPV: n uhriksi kuin cis-sukupuolisilla henkilöillä (Peitzmeier et al., 2020). IPV alkaa myöhään teini-iässä ja saavuttaa huippunsa nousevassa aikuisiässä (eli 18-29-vuotiaana; Arnett, 2018; Leemis, 2022).

Vuonna 2021 kuolleita oli 48 183 itsemurha Yhdysvalloissa. Vuoden 2022 alustavien tietojen mukaan itsemurhakuolemien määrä on lisääntynyt noin 3 prosenttia (CDC, 2023). IPV-uhriksi joutuminen liittyy lisääntyneeseen kuolemantapaukseen, mukaan lukien itsemurhakuolema. Naisilla ja LGBTQIA+ IPV: n uhreilla on suurempi riski itsemurhakuolemiin ja -käyttäytymiseen kuin miehillä ja heteroseksuaalisilla tai cis-sukupuolisilla IPV: n uhreilla (Cavanaugh et al., 2011; Kafka et ai., 2022; McManus et ai., 2022). Nuorempi ikä liittyy myös itsemurhakuolemiin IPV-uhrien keskuudessa, mikä on huolestuttavaa, kun otetaan huomioon, että IPV saavuttaa huippunsa nousevassa aikuisiässä (Leemis, 2022).

Mikä selittää itsemurhakäyttäytymisen ja IPV: n välisen suhteen?

IPV: n ja itsemurhan mielenterveyskorrelaatiot

IPV-uhriksi joutuminen liittyy lisääntyneeseen masennuksen riskiin, ahdistustaja posttraumaattinen stressi oireita sekä miehillä että naisilla (Spencer et al., 2019). Naiset ovat oireilevampia kuin miehet (Spencer et al., 2019; Caldwell et ai., 2012). Masennusten ja posttraumaattisten stressien oireiden vakavuus voi riippua IPV-uhriksi joutumisen tyypistä; esimerkiksi fyysinen ja seksuaalinen IPV-uhriksi joutuminen liittyy vakavampiin masennusoireisiin kuin psyykkinen IPV-uhriksi joutuminen (Chesin et ai., lähetetty).

IPV: stä selviytyneiden määrä on myös korkea aineiden väärinkäyttö50 prosenttia naisista ja 10 prosenttia miehistä, jotka tulevat päihdehoitoon (SUD) raportoivat joutuneensa IPV-uhriksi (Cafferky et al., 2018; Schneider et ai., 2009). SUD itsessään liittyy merkittävään itsemurhariskiin, erityisesti naisilla (Lynch et al., 2022).

Lisääntynyt itsemurhariski SUD: n, masennuksen ja/tai posttraumaattisten stressioireiden yhteydessä (Dore et al., 2012; Østergaard et al., 2017), ne IPV: n uhrit komorbidi mielenterveys ja SUD-oireet voivat olla erityisen alttiita itsemurhariskille. Yleisesti ottaen voi olla, että IPV: n ja itsemurhakäyttäytymisen väliset suhteet selittyvät ainakin osittain SUD: lla ja/tai mielenterveysongelmilla.

Esteet avunhaulle IPV-uhrien keskuudessa

Monilla IPV-uhreilla on vaikeuksia hakea apua; on monia teorioita miksi näin on. Todennäköisesti se johtuu useista tekijöistä, jotka sisältävät seuraavat:

  • Psykologiset tekijät, kuten opittu avuttomuus, pelko ja häpeä, liite rikoksentekijälle ja päihteiden käyttöön ja/tai mielenterveysongelmiin IPV: n uhriksi joutumisen jälkeen.
  • Rajallinen tietoisuus ja palvelujen saatavuus, erityisesti niillä, jotka ovat taloudellisesti riippuvaisia ​​tekijästä tai joilla on rajalliset aineelliset resurssit.
  • Huoli systeemisistä ongelmista, mukaan lukien oikeusjärjestelmän historialliset puutteet (esim. IPV: n uhrien uskomatta jättäminen, riittämättömät vastaukset raportteihin).
  • Kulttuuriset kiellot avunhakua vastaan ​​ja kulttuurisesti herkkien resurssien (esim. äidinkielen palvelujen) puute.

Muut psykososiaaliset tekijät voivat haitata miespuolisten IPV-uhrien hoitoon sitoutumista, ja niihin kuuluvat sisäistetut käsitykset maskuliinisuudesta ja sisäistyneestä stigma liittyy IPV-uhriksi joutumiseen ja siihen liittyvään avunhakuun sekä palveluihin, jotka on suunniteltu pääasiassa naisille (Cho et al., 2020; Hien & Ruglass, 2009; Robinson et ai., 2020).

PERUSTEET

  • Itsemurhan riskitekijät ja merkit
  • Etsi neuvoja läheltäni

Siirtyä eteenpäin

Lisää tutkimusta siitä, kenellä IPV-uhreista on erityinen itsemurhariski, sekä tutkimusta siitä tutkii riskitekijöitä tietyissä ryhmissä (esim. psykologiset vs seksuaaliset tai fyysiset IPV-uhrit). tarvittu. Lisäksi tutkimukset, joissa selvitetään korrelaatioita vähemmistöryhmille, joiden tiedetään kohonneen itsemurhariskin, kuten esim LGBTQIA+ IPV-uhreja (Narang et al., 2018) tarvitaan haavoittuvien ryhmien riskin vähentämiseksi paremmin jäsenet.

Kohdennettuja itsemurhaseulontatoimenpiteitä tarvitaan erityisesti työskenneltäessä korkean itsemurhariskin IPV-uhrien kanssa (esim. nousevat aikuiset, naiset, LGBTQIA+ -henkilöt). Kulttuurin kannalta merkityksellisiä interventioohjelmia tarvitaan itsemurhariskissä oleville IPV-uhreille, jotka tunnistetaan. Jatkuu lisääntynyt koulutus mielenterveyden tarjoajille, koska se liittyy IPV: hen ja itsemurha voi vain auttaa näissä pyrkimyksissä.

Suicide Essential Reads

Miksi lääkäreillä on suurempi itsemurhariski?
Uusi tehtävä: Elämisen arvoinen elämä

Jos sinä tai joku rakastamasi ihminen harkitsee itsemurhaa, hae apua välittömästi. Jos tarvitset apua 24/7, soita numeroon 988 988 Suicide & Crisis Lifeline, tai ota yhteyttä Kriisitekstirivi tekstiviestillä TALK numeroon 741741. Jos haluat löytää lähelläsi olevan terapeutin, käy osoitteessa Psychology Today -terapiahakemisto.

Kait Gilleran, M.A., on tällä hetkellä Psyn jatko-opiskelija. D. Ohjelma William Patersonin yliopistossa. Heidän etunsa ja kokemuksensa sisältävät riskinarvioinnin ja psykososiaalisten interventioiden tarjoamisen aikuisille, joilla on vakava ja jatkuva mielisairaus.

instagram viewer